Huh, onpa tosiaan pitkä aika siitä ku viimeksi oon tänne kirjotellu. :D Meinaa aina välillä unohtua koko blogin olemassaolo. No, ei täällä varmaan mitään ihan huikeita lukijamääriä kuitenkaa käy, mutta kirjottelen kuitenki. :)
Surua ja ikävää on myös ilmassa, meijän mummelit Sasu ja Nelli lähti enkelikoiriksi 14 ja 10 vuojen ikäisinä 7.7.2010... Sasu alko olemaan jo niin huonossa kunnossa, vanha raasu, että sille oli parempi päästä jo lepoon. Nelli lähti siksi, että sen luonne oli semmonen ettei se oikein koskaa luottanu ihmiseen (kuulemma muissakin saman pentueen koirissa ollut tätä vikaa) ja oli Sasusta erittäin riippuvainen, valitettavasti. Ehtihän se jo siinä pyörähtää sekasin ku Sasu vietiin ensin, ja Nelli jäi yksin. Ois ollu aivan mahottoman ihana pitää Nelli täällä vielä niin kauan ku terveys kestää, mutta kun mitä suurimmalla todennäköisyydellä se ei ois päästäny enää ketään lähelle. Ikävä on molempia mummeleita, mutta se helpottaa vähäsen ku tietää että nyt ei Sasun tarvi enää sairastaa. Rest in peace, my loved ones. <3
Sitten vähän iloisempaan asiaan. Matsulla on tässä jo jonku aikaa ollu masussa ja käpälissä näppyjä/punoitusta, mutta nyt näyttää siltä että alkaa helpottaa. Barffin matkassa oon antanu seassa nappuloita, että pystyy niitäkin ukkeli tiukan paikan tullen syömään jos on tarvis. Ja eipä sitä tiiä, että kuinka hyvin tuo barffaaminen onnistuu ensalkuun ku syksyllä muutetaan Rovaniemelle asumaan opiskelupaikan perässä (aivan, sekin rulianssi on vielä eessä, köyhyyden multihuipentuma kelan opintotuella). Eli, vaihoin eri nappulan vanhan tilalle, ja boom, iho on jo parempi. Nykynen nappula on viljaton vaihtoehto. Tiistaina kuitenkin käyää vielä elukkalääkärissä kattomassa tilannetta (tosin Taivalkoskella, oon niin kyllästyny tähän Pudasjärven puutteelliseen pieneläinten hoitoon, jospa sitä sitten siellä Rovaniemellä olisi parempia vaihtoehtoja, mutta toivottavasti niitä ei tarvita :P).
Nyt tuli sitten kerralla hyviä ja huonoja uutisia. Mutta elämäpä se vaan jatkuu, ja Nuunuu (eli Matsuno :D) tulee koko ajan vaan entistäki tärkeämmäksi ukkeliksi minun elämässä. <3 Nyt vaan asunto pitäis vielä saada sieltä Rollosta ja voitais lähteä opettelemaan siellä olemista. Ajattelin kyllä kaiken varalta hankkia DAP-haihduttimen, ehkä se vähän rauhottais ukkelia stressin suhteen. :P
Btw, koin tänään kovan kohtalon, ku porukat palasi viikonlopun kestäneeltä reissulta pohjosesta. Nuunuu oli niin innossaan, että juoksi minnuun pahki ja siinä rytäkässä tipahin ulkona portailta. :'D Koira jäi alle, se selvisi sentään kolhuitta, mutta minun kohtaloksi sattu turvonnu ja mustelmainen polvi, joka oli jo ennestään rikki. :D Sen siitä saa ku on maksimi-ilonen ISO koira, joka ei aina kato mihin kulkee. En kyllä silti vaihtais sitä mihinkää. <3
Surua ja ikävää on myös ilmassa, meijän mummelit Sasu ja Nelli lähti enkelikoiriksi 14 ja 10 vuojen ikäisinä 7.7.2010... Sasu alko olemaan jo niin huonossa kunnossa, vanha raasu, että sille oli parempi päästä jo lepoon. Nelli lähti siksi, että sen luonne oli semmonen ettei se oikein koskaa luottanu ihmiseen (kuulemma muissakin saman pentueen koirissa ollut tätä vikaa) ja oli Sasusta erittäin riippuvainen, valitettavasti. Ehtihän se jo siinä pyörähtää sekasin ku Sasu vietiin ensin, ja Nelli jäi yksin. Ois ollu aivan mahottoman ihana pitää Nelli täällä vielä niin kauan ku terveys kestää, mutta kun mitä suurimmalla todennäköisyydellä se ei ois päästäny enää ketään lähelle. Ikävä on molempia mummeleita, mutta se helpottaa vähäsen ku tietää että nyt ei Sasun tarvi enää sairastaa. Rest in peace, my loved ones. <3
Sitten vähän iloisempaan asiaan. Matsulla on tässä jo jonku aikaa ollu masussa ja käpälissä näppyjä/punoitusta, mutta nyt näyttää siltä että alkaa helpottaa. Barffin matkassa oon antanu seassa nappuloita, että pystyy niitäkin ukkeli tiukan paikan tullen syömään jos on tarvis. Ja eipä sitä tiiä, että kuinka hyvin tuo barffaaminen onnistuu ensalkuun ku syksyllä muutetaan Rovaniemelle asumaan opiskelupaikan perässä (aivan, sekin rulianssi on vielä eessä, köyhyyden multihuipentuma kelan opintotuella). Eli, vaihoin eri nappulan vanhan tilalle, ja boom, iho on jo parempi. Nykynen nappula on viljaton vaihtoehto. Tiistaina kuitenkin käyää vielä elukkalääkärissä kattomassa tilannetta (tosin Taivalkoskella, oon niin kyllästyny tähän Pudasjärven puutteelliseen pieneläinten hoitoon, jospa sitä sitten siellä Rovaniemellä olisi parempia vaihtoehtoja, mutta toivottavasti niitä ei tarvita :P).
Nyt tuli sitten kerralla hyviä ja huonoja uutisia. Mutta elämäpä se vaan jatkuu, ja Nuunuu (eli Matsuno :D) tulee koko ajan vaan entistäki tärkeämmäksi ukkeliksi minun elämässä. <3 Nyt vaan asunto pitäis vielä saada sieltä Rollosta ja voitais lähteä opettelemaan siellä olemista. Ajattelin kyllä kaiken varalta hankkia DAP-haihduttimen, ehkä se vähän rauhottais ukkelia stressin suhteen. :P
Btw, koin tänään kovan kohtalon, ku porukat palasi viikonlopun kestäneeltä reissulta pohjosesta. Nuunuu oli niin innossaan, että juoksi minnuun pahki ja siinä rytäkässä tipahin ulkona portailta. :'D Koira jäi alle, se selvisi sentään kolhuitta, mutta minun kohtaloksi sattu turvonnu ja mustelmainen polvi, joka oli jo ennestään rikki. :D Sen siitä saa ku on maksimi-ilonen ISO koira, joka ei aina kato mihin kulkee. En kyllä silti vaihtais sitä mihinkää. <3
0 kommenttia:
Lähetä kommentti